Posted by on 9.10.2017

Ruoka-Kalevala yhdistää suomalaisten ruokamuistot
Ruoka-Kalevalan julkistustilaisuus Helsingissä Ritarihuoneella  Ravintola Wildin tarjoilemien herkkujen kera oli ikimuistoinen. Parempaa paikkaa S-ryhmän, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sekä Marttojen luoman Ruoka-Kalevalan julkaisuun ei olisi voinut löytää. Kirjaa, joka henkii suomalaista ruokakulttuuria ei olisi voinut paremmin esitellä missään muualla. Uuden uutukainen kirja sai ympärilleen arvoisensa puitteet. Menneisyyden ruokatarinat heräsivät henkiin Ruoka-Kalevalan sivuilla ja liittyivät osaksi Suomen historiaa Ritarihuoneen paljon aikaa nähneiden seinien sisäpuolella. Ritarihuone aukeni edessäni viileänä aamuna pienen kävelymatkan jälkeen. Se kohosi pienen puiston puiden latvojen yläpuolelle ja levittäytyi eteeni vankkana ja historiaa huokuvana. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea sen kivisten seinien sisäpuolella on koko sen historian aikana tapahtunut. Hiukan varovasti asetin jalkani rappusille ja astuin sisään. Korkea kauniisti kaartuva katto sai minut henkäisemään. Rakastan vanhoja historiallisia rakennuksia ja toivoisinpa, että voisin viettää niissä aikaa loputtomasti. Samaa toivoin astuttuani Ritarihuoneellekin ja noustessani portaita olo vain vahvistui. Punainen matto johdatti minut suureen saliin, jonka seinät olivat täynnä aatelissukujen toinen toistaan upeampia vaakunoita. Pystyin jo mielessäni näkemään, kuinka menneiden aikojen ihmiset  olivat tuossa huoneessa liikkuneet ja hetken aikaa mielessäni vilahti, miltä me kaikki olisimmekaan näyttäneet, jos olisimme pukeutuneet entisaikojen asuihin. Ihan harmitti, että olin tänä aamuna liikkeellä ihan nykyaikaisissa vaatteissa. Ja oli muuten aika mahtavaa saada huomata, että joku toinenkin salissa olijoista jakoi tuon saman ajatuksen kanssani. Olisin antanut melkein mitä vain, jos olisin saanut istahtaa keskelle tuon upean historiaa nähneen huoneen lattiaa ja vain hengittää kaikkea ihanuutta sisääni. Ruoka-Kalevala yhdistää suomalaisten ruokamuistot Bussimatka takaisin kotiin sujui nopeasti selaillessani uunituoreen kirjan sivuja. Historia niin perunan kuin omenankin takaa avautui, Grimmin veljesten satu puurosta nousi taas elävänä mieleeni ja tuntui, että jokainen tarina heräsi henkiin sitä mukaa kuin ehdin uuden rivin lukea. Sain huomata, että joukkoon mahtui samankaltaisia ruokamuistoja kuin omani ja sitten ihan erilaisia. Noiden sinisten kansien välissä sykki koko historian kirjo, sillä eipä taida olla olemassa mitään muuta asiaa kuin ruoka, joka yhtä tiiviisti liittyisi niin sotaan…
Source: Luomulaakso

Posted in: Luomulaakso