Posted by on 13.10.2017

Kun pilvilinnat romahtaa…
Kuva: pixabay kuvapankkiOlen jo todella nuoresta asti sisäistänyt sanonnan “pessimisti ei pety” tai “vahinko ei tule kello kaulassa”. Olen oppinut varautumaan pahimpaan, enkä ole luottanut hyvään onneen. Olen oppinut ettei mihinkään tai kehenkään voi luottaa, paitsi itseensä. Olen saanut maistaa ihmisten petollisuuden, kun olen sinisilmäisesti luottanut. Toisinaan olen liian suurin toivein astellut eteenpäin ja sitten eteen on tullut jokin onnettomuus. Yksi hyvä asia on saattanut johtaa useaan pahaan. Näiden seikkojen vuoksi olen oppinut olemaan varuillani sekä rakentanut mahdollisimman suuren suojamuurin sydämeni ympärille etten vain satuta sydäntäni. Joskus harvoin olen laskenut sydämeni suojamuuria ja olen päättänyt suhtautua asioihin optimistisesti sekä luottaa ihmisiin. Joskus se on kannattanut ja siitä on tullut jotain suurta. Mutta aivan liian usein on käynyt niin, että olen innoissani ja suurin toivein astellut kohti tuntematonta… ja sitten kaikki romahtaa… Löydän itseni lyötynä, petettynä ja rikottuna. “Ihmiselle ei anneta suurempaa taakkaa kuin hän jaksaa kantaa”Tänään on taas se hetki elämässä, kun tuntuu minun taakka liiankin raskaalle. Tänään on hetki jolloin elämä tuntuu aivan liian vaikealle. Tuntuu, että olen umpikujassa, josta en millään löydä ulospääsyä. Syvällä sisimmässäni tiedän, että tästäkin tilanteesta taas selviän. Tämä ei edes ole paha. Tällä kertaa en joutunut maistamaan ihmisen petollisuutta. Tämän kaiken voi korjata rahalla. Ongelma vain onkin, että sitä rahaa ei ole.Jos totta puhutaan, niin en minä siitä rahasta välitä. Se on tässä jutussa aivan sivuseikka. Ongelma on, että luotin, toivoin ja uskoin. Luulin, että nyt viimein minua onnistaa. Mutta taisin nuolaista ennen kuin tipahti. Tarina meni samalla kaavalla, kuin aina kun uskon onneeni: Löysin talon, joka tuntui heti kodille, kun astuin sisään. Mietin asiaa yön yli. Kävin katsomassa taloa uudelleen. Talo tuntui edelleen kodille. Tämän minä haluan! Tämä on koti!Löytyi vanhalle talolle ostaja. Puhuttiin hinnasta, väännettiin ja käännettiin. Alettiin pääsemään  hinnasta sopuun, jolla juuri ja juuri saan haluamani kodin. Sovittiin päivä jolloin tehdään kauppoja. Ja tässä…
Source: Mutsi on mäsä

Posted in: Mutsi on mäsä