Posted by on 9.9.2017

Jospa nyt heräisi syksyyn
Nyt on auttamatta jo syksy, vaikka tuntuukin, että yksi vuodenaika tässä on jäänyt välistä pois. Sateinen koleahko “kesä” ei innostanut ulkoiluun, enempää kuin pihatöihinkään. Myös haaveet pihakeinussa istuskelusta, piknikeistä yms. sai unohtaa. Vietin aika paljon aikaa pohjoisessa vanhempieni luona, eivätkä säät suosineet sielläkään. Mikä sitten oli hyvää, eipä siellä ollut sääskiäkään. Polttiaisetkin lentelivät vain kahden päivän ajan, kun öiset hallat pitivät hyttyskannat kurissa.  Täällä kotona piha odottaa siistijänsä, ja iso oksakasa hakettajaansa. Kesäomenapuu alkaa olla nyt omenoista tyhjä, mutta kylläpä olikin myöhäinen kypsymisaika niillä. Talviomenat Lobo -puussa alkoivat punertaa lähes samaan aikaan kesäomenoiden kanssa. Vielä ne eivät kuitenkaan ole poimittavissa. Karviaispensaasta ehdin poimia marjat ennen harakoita ja rastaita, mutta viimeisimmän Lapin reissuni aikana kaikki viinimarjat menivät lintujen ruoaksi. Marja-aroniasato on tänä syksynä mahtava, ja nyt riittää pihlajissakin marjoja jopa poimittavaksi. Pihlajanmarja-vispipuuro on suurta herkkuani, ja kun mehustan marjoja, saan herkutella puurolla talven mittaan useastikin. Sieniä lienee nyt metsät täynnä, mutta nyt ei ole tullut käytyä katsomassa vakiopaikkoja. Lampaankääpää ja suppilovahveroita ainakin toivoisin saavani talven varallekin.  Mutta nyt pitäisi vaan saada jostakin intoa valmistautua tulevaan talveen, sillä ainakin minulla on suuri houkutus vain käpertyä viltin ja kutimen kanssa tuoliini.Sukkia onkin valmistunut, ja on valmistumassa, kuin liukuhihnalta. – Oi, jospa olisin karhu, voisin aloitella talviunia! 😀 (Karhun ulosteita ilmestyy vanhempieni kodin pihapiiriin tuon tuostakin. Tämä on jo kuivunut, eikä karhua ole nyt onneksi siellä viime viikkoina näkynyt.)
Source: Matkani varrelta

Posted in: Matkani varrelta